Kansainvälinen cash pooling: fyysinen, notionaalinen ja in-house-pankit

Ongelma: käteisvarat väärässä paikassa

Monikansallinen yritys voi olla kannattava mutta silti vailla käteistä siinä maassa, jossa laskut pitäisi maksaa. Samaan aikaan toinen tytäryhtiö istuu käyttämättömien varojen päällä eri valuutassa ilman sanottavaa tuottoa. Rajat ylittävä likviditeetinhallinta on prosessi, jossa nämä käteisvarat paikannetaan, siiretään tai netotetaan verotus-, pankki- ja valuuttamääräyksiä rikkomatta.

Jokaiseen päätökseen liittyy kolme peruskysymystä. Missä käteinen sijaitsee? Mitä sen käyttäminen maksaa? Ja saako yritys lain mukaan siirtää sitä? Vastaukset riippuvat yritysrakenteesta, lainkäyttöalueesta ja pankista. Euroopassa toimivalle yritykselle sopiva ratkaisu harvoin toimii yritykselle, joka myy tuotteitaan useille kehittyville markkinoille.

Fyysinen poolaus versus notionaalinen poolaus

Notionaalinen poolaus houkuttelee sillä, että saldot eivät liiku, mutta sen saatavuus on rajallista. Sitä ei yleensä ole tarjolla tietyillä suurilla markkinoilla – Yhdysvallat on tästä tyypillinen esimerkki. Basel III -sääntelyn myötä pankkien on pitänyt sitoa pääomaa netotuksen taustalla olevien bruttovastuiden katteeksi, minkä vuoksi jotkut pankit ovat haluttomampia tarjoamaan sitä. Fyysinen poolaus on laajemmin saatavilla, mutta se luo konserninsisäisiä lainoja, jotka herättävät veroviranomaisten mielenkiinnon.

Poolauksen ulkopuolella: muut työkalut

• Nolla- ja tavoitesaldojen hallinta (Zero-balancing ja target-balancing). Nollasaldointi siirtää jokaisen tilin saldon nollaan päivän päätteeksi. Tavoitesaldointi jättää kullekin tilille tietyn summan, jotta paikalliset maksut voidaan edelleen suorittaa.
• Maksujen ja perintöjen keskittäminen (POBO ja COBO – Payments-on-behalf-of ja collections-on-behalf-of). Keskitetty treasury tekee ja vastaanottaa maksuja tytäryhtiöiden puolesta, mikä vähentää pankkitilien määrää ja niillä säilytettävän käteisen määrää.
• Virtuaalitilit. Yhden fyysisen tilin alla on useita virtuaalisia alitilejä, joilla kullakin on oma viitteensä. Tämä helpottaa täsmäytystä eri yhtiöiden ja asiakkaiden välillä.
• Monivaluuttatilit. Varojen pitäminen sillä valuutalla, jolla ne on ansaittu, voi välttää turhat muunnokset, mutta se altistaa konsernin valuuttakurssiheilahteluille, kunnes käteinen käytetään.
• Valuuttaswapit ja -forwardit. Käytetään likviditeetin siirtämiseen valuuttojen välillä ilman valuuttariskin ottamista.

Verotukselliset ja juridiset säännökset, jotka ratkaisevat rakenteen

Siirtohinnoittelu. Konserniyhtiöiden välinen lainoitus on hinnoiteltava ikään kuin osapuolet olisivat toisistaan riippumattomia. Tämä periaate on vahvistettu OECD:n siirtohinnoitteluohjeissa. OECD lisäsi vuonna 2020 erityisohjeistusta rahoitustapahtumista, mukaan lukien käteisen poolauksesta. Poolausjärjestelyssä onkin dokumentoitava, miten korot lasketaan ja miksi ne heijastavat markkinaolosuhteita.

Korkovähennysrajoitukset ja lähdevero. Monissa maissa on rajoitettu sitä, kuinka paljon korkoja yritys voi vähentää verotuksessaan, ja ulkomaille maksetuista koroista peritään lähdeveroa. Euroopan unionissa veron kiertämisen vastaiset säännökset rajoittavat nettokorkovähennykset yleensä 30 prosenttiin käyttökatteesta (EBITDA). Rakenne, joka näyttää käteisen näkökulmasta tehokkaalta, saattaa verojen jälkeen osoittautua kalliiksi.

Pääoma- ja valuuttasäännöstely. Jotkut maat rajoittavat varojen siirtämistä maan ulkopuolelle. Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) julkaisee vuosiraportin valuuttajärjestelyistä ja -rajoituksista, mikä toimii hyvänä lähtökohtana. Esimerkiksi Kiinassa on omat sääntönsä rajat ylittävälle renminbi-poolaukselle, ja useat muut markkinat rajoittavat konserninsisäistä lainanantoa tai vaativat siihen luvan. Tästä syntyy niin sanottu jumiutunut käteinen (trapped cash): rahaa, joka on paperilla olemassa, mutta jota ei voi siirtää tehokkaasti.

Näkyvyys: data ja teknologia

Mikään näistä ei toimi ilman reaaliaikaista tietoa saldoista. Pankit tarjoavat nykyään tilitietoja API-rajapintojen kautta sekä ISO 20022 -viesteillä (kuten camt-sarja), jotka sisältävät vanhoja formaatteja rikkaampaa dataa. Treasury management -järjestelmä voi yhdistää nämä syötteet yhdeksi kokonaisnäkymäksi ja lyhyen aikavälin ennusteeksi. Reaaliaikainen data auttaa myös tekemään parempia päätöksiä siitä, milloin varoja kannattaa poolata, milloin suojautua ja milloin käyttää luottorajaa käteisen siirtämisen sijaan.

Riskit, jotka on hallittava

• Vastapuolikeskittymä. Yksi ainoa pankki, jolla poolattu käteinen on, muodostaa keskitetyn riskin. Monet treasury-osastot jakavat saldot useammalle pankille ja rajoittavat altistusta luottoluokituksen mukaan.
• Oikeudellinen täytäntöönpanokelpoisuus. Netotus- ja kuittausoikeudet vaihtelevat lainkäyttöalueittain. Pyydä paikallista oikeudellista neuvontaa sen varmistamiseksi, pysyykö rakenne pystyssä, jos pankki tai tytäryhtiö ajautuu maksukyvyttömyyteen.
• Operatiivinen riski. Arvonpäivät, pyhäpäivät ja aikavyöhykkeet voivat johtaa siihen, että poolaukset jäävät toteuttamatta. Dokumentoi varamenettelyt.
• Valuuttariski. Käteisen siirtäminen valuuttojen välillä luo altistuksen; päättäkää etukäteen, kuka kantaa riskin: treasury vai liiketoimintayksikkö.

Miten lähestyä rakenteen uudistamista

1. Listaa kaikki pankkitilit, saldot ja valuutat yhtiöittäin ja maittain.
2. Merkitse ne markkinat, joissa käteinen ei liiku vapaasti, ja käsittele niitä erikseen.
3. Valitse rakenne kullekin alueelle sen sijaan, että loisit yhden suunnitelman koko maailmalle. Alueelliset poolit ovat usein helpompia kuin yksi globaali pooli.
4. Tarkista verovaikutukset asiantuntijoiden kanssa ennen toteutusta, mukaan lukien korot, lähdeverot ja siirtohinnoitteludokumentaatio.
5. Rakenna näkyvyys ensin, sillä hyvä ennuste vapauttaa yleensä enemmän käteistä kuin uusi rakenne.

Usein kysytyt kysymykset

Onko notionaalinen poolaus parempi kuin fyysinen poolaus?

Kumpikaan ei ole kaikkialla parempi. Notionaalinen poolaus välttää käteisen siirtämisen ja konserninsisäisten lainojen synnyttämisen, mutta sitä on tarjolla harvemmissa paikoissa ja siihen liittyy ristiintakauksia. Fyysinen poolaus on helpommin toteutettavissa, mutta se tuo mukanaan konserninsisäiset lainat ja niihin liittyvän verotuksellisen tarkastelun.

Mikä on in-house-pankki?

Se on konserniyhtiö, joka tarjoaa pankkityylisiä palveluita muille konserniyhtiöille, kuten tilejä, konserninsisäistä lainanantoa ja maksuja. Se antaa treasurylle tiukan hallinnan käteisvaroihin ja voi vähentää ulkoisten pankkisuhteiden määrää, mutta se vaatii järjestelmiä ja asiantuntemusta.

Miten pääomasäännöstely vaikuttaa käteisen poolaukseen?

Se voi estää joidenkin maiden tytäryhtiöitä liittymymästä rajat ylittävään pooliin lainkaan. Näillä markkinoilla yritykset turvautuvat yleensä paikallisiin ratkaisuihin, kuten osinkoihin, paikalliseen lainanantoon tai hyväksyttyihin konserninsisäisiin järjestelyihin.

Onko ISO 20022 -standardilla merkitystä likviditeetinhallinnalle?

Kyllä, pääasiassa datan ansiosta. Rikkaammat viestit antavat treasury-toiminnoille parempaa raportointia saldoista ja tapahtumista, mikä parantaa ennustamista ja täsmäytystä.

Lähteet ja lisälukemista

• OECD, Transfer Pricing Guidelines for Multinational Enterprises and Tax Administrations, sisältäen vuoden 2020 ohjeistuksen rahoitustapahtumista, osoitteessa oecd.org.
• Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), Annual Report on Exchange Arrangements and Exchange Restrictions, osoitteessa imf.org.
• Euroopan unioni, Direktiivi veron kiertämisen vastaisista järjestelyistä (ATAD, 2016/1164), osoitteessa eur-lex.europa.eu.
• Association for Financial Professionals, treasury-tutkimukset ja käytännön oppaat, osoitteessa afponline.org.

Verotus-, pankki- ja valuuttasäännöstelyn säännöt muuttuvat ja vaihtelevat maittain; varmista ne päteviltä asiantuntijoilta ennen toimiin ryhtymistä. Tämä artikkeli on yleisluonteista tietoa eikä se ole vero-, lainsäädäntö- tai sijoitusneuvontaa.